(Almost) Zero waste...

Ns. Zero waste -tekniikka on saanut jalansijaa myös ompelumaailmassa.  Idea sinällään on varsin yksinkertainen: otetaan kangas ja tehdään siitä vaate niin, ettei kangasta heitetä hukkaan. Tavallisestihan kaavoja leikatessa kappaleiden väliin jää aina kangasta, josta ei sitten enää mitään järkevää saa tehtyä. Zero waste pyrkii hyödyntämään koko kankaan alan sellaisenaan.

Yksinkertaisimmillaan zero waste tunikan tekeminen on varsin helppoa. Otetaan kangas, taitetaan se korkeussuunnassa kahtia, leikataan taitteen keskelle ympyrä, sopivalle etäisyydelle taitteen suuntaisesti halkio kumpaankin reunaan ja sitten vain ommellaan sivu/hihasaumat.

Itse aloin miettiä. Ideologia houkutteli, mutta miten tunika mahtaisi istua? Helmahan alkaisi suoraan kainalosta, joten vaikutelma rintavalla oletettavasti olisi melkoisen säkkimäinen. Lisäksi kankaan valinta asetti oman haasteensa: joki  kuosi olisi kiva, mutta koska helman sivusauma kulkisi kankaassa langansuuntaa vastaan,  pitäisi kuosin toimia myös sivuttain....

Lopulta päädyin muokkaamaan perusideaa hieman:  leikkasin kainaloon  avarruksen, josta jääneestä kankaasta tein taskupussit kumpaankin sivusaumaan.

Vaikka mielestäni koetin hiukan vyötäröä jo tuohon leikatessa Tehdä, niin vaikutelma säkistä oli ja pysyi... From zero waste to zero waist.

See what I mean?

Sitten päätin kokeilla pientä jippoa...

Heti tuli paljon parempi! Ihan vaan parin sentin matkalta siis ompelin muotolaskosta vyötärölle.

Kun kankaana on oliivi riemukukkatrikoo, niin jotenkin tähän tuli hiukan keskiaikamainen vaikutelma. Helman ja hihojen rypytys tehty framilonilla.

Pakko laittaa vielä yksi sovituskuva (selfienä kun en kuvaajaa tai peiliä oikein löytänyt). Nimittäin tajusin, että helman kanttauksen saa varsin hyvin pysymään lantiolla, ja silloin helma alkaa muistuttaa lähes peplum-helmaa! Tällä tyylillä tästä tulikin yksi lemppareista, joten veikkaan ettei tää jää viimeiseksi laadussaan....