Rakastan applikointien tekemistä. Alkuun tuli etsittyä vinkkejä ja ohjeita muiden blogeista ja nyt päätin koota kaikkea aiheeseen liittyvää ohjetta yhteen postaukseen.
Jossain vaiheessa sain käsiini Noshin linna-interlockia ja sitä hypistellessä insiraatio iski jälleen. Pojalle paita kankaasta ja aiheena uhattu kaupunki. Mutta tekisinkö kuvan kaupunkia suojelevasta ritarista vai sitä uhkaavasta lohikäärmeestä? Päätin kysyä asiaa pojalta itseltään (virhe!)... Kummanko hän paitaan haluaisi? Vastaus oli itsestäänselvä: tietysti molemmat.
Ei siis muuta kuin suunnittelemaan, Siitähän kaikki applikaatiot alkavat. Eli kynää ja paperia ja piirtämään...
Itse käytän applikoinnissa aina välissä kaksipuolista silitettävää liimaharsoa. Niinpä seuraaa vaihe, on miettiä mitkä alueet kuvassa ovat mitäkin kangasta, mitkä alueet tehdään eri osina ja mitkä vain "piirretään" kuvaan jälkikäteen. Kun tämä on selvillä, alkaa kuvien jäljentäminen liimaharsolle. Tässä vaiheessa se tärkeä juttu on muistaa, että kun kuvan jäljeltää liimhason takana olevale paperille, tuleevalmis kuva olemaan jäljennetyn kuvan peilikuva. On siis muistettava kääntää kuva peilikuvaksi tässä vaiheessa. Tällä kertaa tein tuon vaiheen itse niin, että jäljensin kuvan alkuun paperipuolen sijaan harsopuolelle ja sitten vahvistin jälkikäteen paperin puolelle.
Liimaharsolle kuvia piirtessä kannattaa ryhmitellä osia harsolle kankaan mukaan: eli samalle kankaalle tulevat osat vierekkäin. Säästyy sekä harsoa, että kangasta, kun osat voi laittaa mahdollisimman tiivisti.
JA muista se käännös peilikuvaksi! Itse en aina jaksa tästä välittää, riippuu aina kuvasta. Tällä kertaa halusin kuvien olevan juuri noin kuin piirsin, lohikäärme vasemmassa kyljessä ja ritari oikealla.
Sitten vain valitut kankaat matkaan ja silityslaudan ääreen.
Silitetään osat valituille kankille ja leikataan irti.
Tavallisesti siirtäisin osat tässä kohtaa kankaalle oikeille paikoilleen, mutta tällä kertaa kuva oli niin iso ja moniosainen, että päädyin hiukan poikkeavaan ratkaisuun: irrotin siis paperin osien takaa ja kokosin kuvat valmiiksi leivinpapein päälle silittämällä. Näin sain kaikki osat laitettua juuri oikeille paikoillen ja sommiteltuasitten valmiit kuvat kankaalle.
Sitten vielä piirsin kuvioon tikkaamalla "piirrettävät" rajat taikatussilla, siirsin kuvat valmiiksi peikatun ja osittain ommellun paidan päälle, silitin kiinna ja laitoin irti revittävän tukikankaan vielä kankaan alle ja ei muuta kuin tikkaamaan.
Applikoidessa käytän koneessa yleensä siksakissa tikin pituutta 0.5 ja leveys on osan koosta riippuen 1.5-3. Nyt suurin osa kuviosta tuli tehtyä leveydellä 2.0, ritarin piirrettävät viivat leveydellä 1.5.
Avoin applikointijalka helpottaa tikin kohdistamista ja ohjailua, joten se on mulla paljon käytössä. Itselläni on tapana tehdä tuo tikkaus aina pääosin kuvan päälle, niin, ett ulkoreunassa neula menee juuri kuvan ulkopuolelle.
Noin reunasta tulee siisti, eivätkä kuvat ole pesussakaan lähteneet repeilemään. Kuten huomaa, en aina tee applikointia myöskään periaatteella trikoolla trikoolle, vaan tälläkin kertaa lohikäärme sain vartalonsa velourista. Paljon teen myös nin, että kikkailen lankojen värillä sekä lankojen kireydellä: laittamalla alalangan kireyden hyvin löysäksi ja ylälangan tiukalle, nousee alalanka osittain näkyviin ja tuloksena on vaihtelevan värinen tikkaus. Kannattaa kokeilla!
En muista vielä koskaan tehneeni applikointia, jossa ei yhtään ainoaa tiukkaa mutkaa tai kulmaa olisi. Alkuun niiden kanssa tuli tuskailtua, kunnes huomasi miten helppoa niiden siisti tekeminen oikeasti on.
Eli sisäkäännöksen (vaikkapa varpaiden välit) tullessa eteen, ommellaan aivan kulman kohdalle, sitten neula alas kuvan puolelle kuten kuvassa, paininjalka ylös,
käännetään kangas niin että tikkaus jatkuu uuteen suuntaan, paininjalka alas, ja jatketaan tikkausta.
Ulkokäännöksessä taas homma tehdään muuten samoin, mutta neula jätetään kuvion ulkopuolelle: eli tikkaus aivan kulmaan asti, neula alas kuvion ulkopuolella, paininjalka ylös, käännös, paininjalka alas, ja jatketaan tikkausta.
Ja mikäli ihan neulanterävästä kulmasta ei ole kyse, niin hieman pyöreämpi lopputulos tulee, kun toistaa askelia peräjälkeen: eli pieni käännös, muutama tikki, uusi käännös, jälleen lyhyt tikkaus jne. Maltti on balttia ja lopputulos palkitsee.
Kun kaikki tarvittavat osat on tikattu, seuraa se inhoamani vaihe, eli päättely. Aina uuden tikin alkaessa ohjaan ylälangan pään jäämään tikin alle, mutta lopetuspäässä vedän langat sitten nurjalle ja solmin siellä. Alalankaa en tikatessa välillä juuri katko, en muulloin kuin silloin kun alalangankin satun vaihtamaan. Niinpä lopuksi kuvani nurjalla puolella risteilee villi verkosto lankoja. Niistä katkon ja päätelen sitten pisimmät lenkit, mutta lyhyet hyppäykset jätän kulkemaan sellaisenaan.
Lopuksi sitten vielä revitään tai leikataan urjalta tuo tukikangas pois (ihan pienen pienistä väleistä en sitä lähde poistamaan), ja valmista tuli!
(Tässä esim ritari sain pitää ison osan tukikankaasta, se saa sitten pesujen myötä sieltä lähteä)
Valmis kuva näytti tällä kertaa tältä
Sitten vain surautellaan paita valmiiksi. Kaavana tässä jälleen OBn little lamb ja koko 116. Kangas siis Noshin vanhempaa interlockia, ihanan pehmoista tuokin.
Urheintakin ritaria saa joskus vähän pelottaa, etenkin kun vastassa on hirveä lohikäärme
etenkin kun lohikäärme on niin iso, että häntäkin jatkuu selän puolelle viuhumaan!
