Grrrrrrr!

Jälkeen perjantaina odotti ompeluhuoneen pöydällä ylläripaketti avaamistaan, tällä kertaa Neenuskalta. Paketeista paljastui erilaisia kombinaatioita yksivärisestä trikoosta ja raitaresorista, omaksi kombokseni paljastui tummahko harmaa sekä valko-keltainen. Hieman haasteellinen yhdistelmä, mutta päätin kuitenkin itselleni jotain tehdä. Saman sävyistä resoria löytyi kaapista jo muutoinkin ja niin löytyi lähes samaa harmaata trikootakin.

Päätin tehdä valekietaisutunikan. Ensimmäinen ajatus oli kantata kaula-aukko raitaresorilla "väärään" suuntaan, eli niin, että raidat tulisivat pystyyn. Lopulta ajattelin kuitenkin vaikutelman olevan liian levoton, joten päädyin yksiväriseen keltaiseen resorikanttiin. Raitaresorin päädyin hyödyntämään kankaana, eli siitä tuli kauluksen välistä näkyvä "alatoppi".

Kaava muokattu Miw:n pohjalta ja rintojen alle laitettu framilon, joka jatkuu myös selän puolella.

Helmassa lymyilee silityskalvosta leikattu tiikeri

Yläosa ja hihat ovat siitä varsinaisesta veivikankaasta, helma sitten kaapin lisäyksestä. Kuvassa sävyero näkyy isompana kuin mitä se oikeasti on. Kudostyyppi kankaissa on hiukan erilainen.

Helman tein takaa ihan aavistuksen pidemmäksi kuin edestä.

Yläosan "alatoppi" kiinnittyy alhaalta poikkisaumaan ja sivuista sitten sivusaumaan ja kädentielle.

Tämä tiikeri ei ainakaan ole mikään pentu: näyttää jo harmaantuneen....

Värejä ja dinosauruksia

Perjantaina haettiin tällä kertaa inspiraatiota erilaisista lastenhuoneista. Itseeni osui parhaiten huoneista ensimmäinen, joka oli valoisa, mutta värikäs.  Samaten puhuttelivat toisen huoneen hyllyllä lymyilleet dinosaurukset,  joita meilläkin lattioilla vilisee.

Alkuun ajatus oli tehdä oranssi paita jossa olisi ollut valkoisella silityskalvolla toteutettu dinon luuranko.

Sitten totesin että pojan mielestä fossiilit eivät vielä kuitenkaan ole niin mielenkintoisia, joten päätinkin tehdä luiden sijaan "oikean" dinon.

Kaapissa oli lähes neonvihreällä pohjalla olevaa dinokangasta, joka sai seurakseen sinistä trikoota. Peittarikanttaukset tein tällä kertaa väärinpäin, eli siepparin lanka tuli näkyviin. Toimii koristeompeleena. Myös kauluksen resorin laitoin väärinpäin ja sääsin ompeleen kulkemaan hieman tavallista keskemmällä: Resori siis jatkuu vapaana pienen pätkää kanttauksen ulkopuolella.

Kaavana taas OBn This and That (3/14).

takaa löytyy jalanjälkimerkki

 

Ja edestä sitten kimaltava dino hurjine kultaisine kynsineen. poika juuri jokin aika sitten harmitteli kun hän niin haluaisi jonkin kimaltavan paidan itselleen. nyt sellaisen siis sai.

pakko todeta, että kimaltavan kohteen kuvaaminen on varsin haastavaa...

Salipaita ja pientä silityskalvo-ohjetta

Viime viikolla iski taas tarve näpräillä jotain pientä. Päätin tehdä miehelle toisen salipaidan, nyt vähän haastavammalla kuviolla.

 

Samalla päätin koettaa ottaa muutaman kuvan ja laittaa ylös ohjeistusta silityskalvojen käytöstä

Ihan ekana se mitä tarvitaan: Kuva joka halutaan tehdä (Itse hain kuvan netistä, suurensin koneella haluttuun kokoona ja printtasin. Tämä kuva on nyt ihan vain mustavalkoinen, mutta toimii samalla tavalla myös moniväristen kanssa), riittävän suuri silityskalvo, leikkuualusta sekä terävä veitsi tai sakset (itse käytän skalpellia ja mieluiten ns pistopuukkoa).

 

Seuraavaksi teippaan kuvan kiinni silityskalvon OIKEALLE puolelle. Oikea puoli (eli se joka tulee paidassa näkyviin) on puolista kiiltävämpi, matta puoli on nurja. Tämä ero johtuu siitä, että kalvoissa on yleensä päällä kiiltävä suojakalvo. Teippaan kuvan kiinni itse sekä oikealta että nurjalta puolelta, ideana se, ettei kuva pääse leikkuun aikana siirtymään pois paikoiltaan. Ei haittaa vaikka teippiä menisi leikattavan osan päälle.

 

Vielä tarvitaan hyvä kohdevalo ja sitten aloitetaan.

 

Koska nyt olen siis tekemässä paitaan kuvan valkoisia osioita, kaikki musta on ylimääräistä. Tämä kannattaa muistaa myös viiltosuuntia miettiessä: Ei haittaa jos viillot ulottuvat liian pitkälle mustan alueen puolelle, mutta jos valkoiseen alueeseen tulee viilto, tulee se näkymään myös lopullisessa kuvassa. Aloitan leikkaamisen itse aina kuvan keskellä olevista pienistä pois tulevista osista, sillä ne on huomattavasti helpompi leikata nyt kuin vasta sitten kun ympärystä on jo irti.

 

Viilto saa ulottua ihan läpi asti.

 

Sitten vain jatketaan leikkaamista. Jos viillon riittävyys mietityttää, niin hyvin teipatun kuvan voi välillä kääntää ympäri ja tarkastaa nurjalta näkyvätkö viillot siellä.

 

Itse leikkaan nämä monimutkaisemmat kuviot paperin päältä. Leikkaan aina siis kolmen kerroksen läpi: paperin, suojakalvon ja varsinaisen silityskalvon. Jos kuviossa on ohuita viivoja tai pieniä irrallisia alueita, teen itse yleensä niin, että yhdistän irralliset alueet toisiinsa. Näin ei tarvitse huolehtia miljoonasta hukkaan menevästi irto-osasta.

 

Kun koko kuva on leikattu irti, on aika irrottaa teipit.

 

Alta paljastuu varsin mitäänsanomattoman näköinen rykelmä viiltoja.

 

Ja nyt tulee se haastava osuus: Nyt on irrotettava kuvio taustastaan, sentti ja milli kerrallaan. Hyvin varovaisesti.

 

Usein ainakin itselläni jää nurkkia joissa viilto ei ole läpi asti mennyt, joten niitä sitten veitsellä availen sitä mukaa kun kuviota irrottelen.

 

Näin! Nyt alkaajo kuvio hahmottua.

 

Sitten tarvitaan muutama lisätarvike: kangas, johon kuvion haluaa kiinnittää, silitysalusta, silitysrauta, sekä leivinpaperia.

Käyttämäni kalvot olen tilannut pääosin Briteistä ja ne ovat pressikäyttöön tarkoitettuja kalvoja. Niinpä käytän niihin kolmen pisteen silitystä, ilman höyryä ja painan rautaa jonkin verran slittäessäni. Kuvan ja raudan väliin laitan leivinpaperin suojaamaan (joskin suojakalvon ollessa paikoillaan nämä käyttämäni kalvot kestävät suorankin silityksen). Silitysaika saa olla mieluummin pitkä kuin lyhyt, välillä voi testata ovatko kaikki kulmat kiinnittyneet.

 

Kun kuva on silitetty kiinni, pitää vielä poistaa suojakalvo kuvan päältä. Silityskalvon tyypistä riippuen kalvo lähtee irti joko kuumana tai kylmänä. Joka tapauksessa se irtoaa hyvin helposti, eli jos ei kuumana tunnu lähtevän niin anna rauhassa jäähtyä, sillä tuolloin kalvosi on ilmeisesti "Cool fix"-tyyppiä.

 

Sitten vain vaatteen ompelu valmiiksi (toki voit tehdä myös ensin vaatteen ja vasta valmiiseen vaatteeseen kuvan, itse vain tykkään näitä isompia tehdä tässä järjestyksessä).

 

Ei muuta kuin kokeilemaan, vain taivas on rajana!

Pupu pöksyssä ja jäistä gepardia...

Perjantai.

Torstaina poikien pakkaus autoon ja auton nokka kohti mummilaa. Nopeasti visiitti vielä ensin kangaskaapille ja sokkona muutama trikoo,  resori ja jc matkaan.... sekä avaustaan odottava paketti Emeli - designilta.

Perjantaiaamuna sitten paketin avasin ja ekana reaktiona oli tyrmistys: eläinkuosit ei vaan iske. Toinen ajatus oli että onneksi sentään turkoosia, kun myös keltaista ja pinkkiä versiota tästä kankaasta olemassa on. Poika kuitenkin kankaaseen tykästyi ja lopulta ilmoitti haluavansa shortsit... ei siis muuta kuin mukana olleet trikoot esiin ja miettimään.

Tällaiset sitten valmistuivat illan aikana. Hieman lisähaastetta tuli siitä, että huomasin unohtaneeni kaikki kaavat lähtöhässäkässä kotiin.

Ekana syntyivät pupupöksyt juniorille. Kaava mallinnettu OBn baboonia mukaillen, lahkeen pituus niin, että kangas hiukan edes polvia kontatessa suojaa. Oon ihan rakastunut tähän malliin, ihan parhaat kesäpöksyt tuolle 10,5kk ikäiselle!

Kankaana siis Majapuun Taikurin apulaiset, sekä Emeli designin Leo-luomujersey.

Isoveikan housut on mallinnettu ihan vaan miikkarin housuja hyödyntäen. Suunnittelu on herran omaa käsialaa, eli toiveena oli polvien yli tulevat housut työkonekankaasta ja gepardia sitten vyötärölle, puntteihin ja taskuun. Ja taskuun piti saada kurkkaamaan pupu.

Tallanen pupu sinne sitten hyppäsi.

Päivän aikana isompi poika huomasi pöydältä mummin lukulasit ja totesi samantien että mummin kuuluu saada samistelupipo kun sillä on kerran siniset kepartilasitkin. Joten ei muuta kuin jäljentämään aikaisemmin tehdystä lippapiposta kaava ja pipohommiin. Tälläkertaa yksinkertaisena, hiukan kevyempi versio kesäpäiviin.

ja pakko laittaa vielä kuva siitä ainoasta koneesta joka käytössä nyt oli. Hyvin pelittää.

(Almost) Zero waste...

Ns. Zero waste -tekniikka on saanut jalansijaa myös ompelumaailmassa.  Idea sinällään on varsin yksinkertainen: otetaan kangas ja tehdään siitä vaate niin, ettei kangasta heitetä hukkaan. Tavallisestihan kaavoja leikatessa kappaleiden väliin jää aina kangasta, josta ei sitten enää mitään järkevää saa tehtyä. Zero waste pyrkii hyödyntämään koko kankaan alan sellaisenaan.

Yksinkertaisimmillaan zero waste tunikan tekeminen on varsin helppoa. Otetaan kangas, taitetaan se korkeussuunnassa kahtia, leikataan taitteen keskelle ympyrä, sopivalle etäisyydelle taitteen suuntaisesti halkio kumpaankin reunaan ja sitten vain ommellaan sivu/hihasaumat.

Itse aloin miettiä. Ideologia houkutteli, mutta miten tunika mahtaisi istua? Helmahan alkaisi suoraan kainalosta, joten vaikutelma rintavalla oletettavasti olisi melkoisen säkkimäinen. Lisäksi kankaan valinta asetti oman haasteensa: joki  kuosi olisi kiva, mutta koska helman sivusauma kulkisi kankaassa langansuuntaa vastaan,  pitäisi kuosin toimia myös sivuttain....

Lopulta päädyin muokkaamaan perusideaa hieman:  leikkasin kainaloon  avarruksen, josta jääneestä kankaasta tein taskupussit kumpaankin sivusaumaan.

Vaikka mielestäni koetin hiukan vyötäröä jo tuohon leikatessa Tehdä, niin vaikutelma säkistä oli ja pysyi... From zero waste to zero waist.

See what I mean?

Sitten päätin kokeilla pientä jippoa...

Heti tuli paljon parempi! Ihan vaan parin sentin matkalta siis ompelin muotolaskosta vyötärölle.

Kun kankaana on oliivi riemukukkatrikoo, niin jotenkin tähän tuli hiukan keskiaikamainen vaikutelma. Helman ja hihojen rypytys tehty framilonilla.

Pakko laittaa vielä yksi sovituskuva (selfienä kun en kuvaajaa tai peiliä oikein löytänyt). Nimittäin tajusin, että helman kanttauksen saa varsin hyvin pysymään lantiolla, ja silloin helma alkaa muistuttaa lähes peplum-helmaa! Tällä tyylillä tästä tulikin yksi lemppareista, joten veikkaan ettei tää jää viimeiseksi laadussaan....

I'd rather be pumping iron!

Eilen vietettiin meillä 7. hääpäivää ja olin päättänyt miehelle ommella uuden treenipaidan lahjaksi. Lopulta herra sai lahjansa vasta tänään, sillä projekti taas vähän paisui alettuaan: miehen treenipaita näet sai kaverikseen aiheeseen liittyvät samistelupaidat pojille!

Hyvin sointuvat yhteen, ja miltei tuovat mieleen aikamatkan suoraan 80-luvulle...

Kangas kaikissa paidoissa on ihan perus mustaa trikoota ompelijanmaailmasta

Miehen paidan kaavan pohjana on MIW mies, kaula-aukkoa ja kädensuita on isonnettu jonkin verran (joskin kaula-aukkoa olisi saanut isontaa kyllä vieläkin enemmän)

Rintamuksessa tekstin sijaan löytyy kuvio. Miehen oma kommentti oli että onpas hauska, joskin sitten heti seuraavana teräväsilmäinen insinööri huomautti, ettei mene ihan Suomalaiseen järjestelmään tuo ominaispaino. Kuva siis on mallinnettu jenkkipaitaa esimerkkinä pitäen.....

Isomman pojan paita on hyväksi todetulla Gekko games kaavalla tehty (OB 3/14), koko 116.

Isin tuleva treenikaveri, kyllähän nuo mm. itsepuolustuslajeja jo yhdessä treenailevat ja onhan pojalla omat painotkin jo olemassa.

Pienemmän pojan bodyn kaavana on kisuliini, hihat lyhennetty. Napitus löytyy takaa toisesta raglansaumasta.

Alkuun oli tarkoitus tehdä tähän samanlainen teksti ketaisena kuin isoveljen paitaan, mutta lopulta totesin, että tekstiä leikatessa jäljelle jäänyt osuus kalvosta olikin ihan hauska. Niinpä tein siitä tuollaisen kylttimäisen. 

Päälle menivät samantien.