Eilen oli jälleen perjantai ja siis veivi-ilta. Alunperin ei veiviä pitänyt juhannuksen vuoksi olla ollenkaan, mutta lopulta sellainen noin tunnin varoitusajalla sitten pystyyn laitettiin. Aihe oli vapaa, tai oikeastaan juhannus, suomen kesä ja yötön yö.
Kaapin luona silmiin osui vihreäpohjainen perhoskangas ja siitä päätin ruveta tekemään. Kangasta oli kuitenkin vain 61cm korkea pala, joten melkoiseksi kikkailuksi homma meni. Aikuisen tunikaan kun yleensä se metrin verran menee...
Tutusta Miwistä lähdettiin taas liikkeelle ja siitä yläosat leikkasin kaavan mukaan. Sen jälkeen aloin mittailla jäljelle jäänyttä kangaspalaa. Lopulta helman leikkasin 30cm korkeaksi (eli korkeussuuntaan puoliksi)
ja niin leveäksi kuin kangasta jäljellä oli, ja hihankorkeudeksi tuli miehustasta ylijäänyt kaitale.
Alunperin ajatukseni oli yhdistää perhoskangas ruskeaan trikooseen. Kun kuitenkin oli aika ruveta sitä leikkaamaan, ei yhdistelmä enää tuntunutkaan kivalta, ennemminkin tunkkaiselta. Mieleen nousi kuva keltaisesta väristä. Mutta mistä ihmeestä taikoisin jotain perhosten murretuun väritykseen sopivaa? Silloin katse osui Noshin sinapinkeltaiseen farkkujerseyhin...
Kankaina tässä siis Majapuulta ostettu oliivinvihreä perhonen sekä Noshin sinapinkeltainen farkkujersey. Aivan täydellinen yhdistelmä!
Farkkujerseyta käytin vähän niin kuin resorienkin sijaan, eli tein sillä pidennykset hihoihin ja helmaan kaksinkertaisena, kanttaukset, vyötätökaitaleen sekä taskupussit.
Taskut sivusaumoissa.
Aamulla kun tunikan päälle laitoin, oli yllätys melkoinen: hihat ovat aivan täydellisen mittaiset, helman mallista ja pituudesta tykkään tosi paljon ja vyötärökin osui aika hyvin kohdilleen. Pitäisi vissiin useamminkin lähteä tekemään mittojen puolesta mahdotonta hommaa, sillä tästä tuli kyllä yksi ehdoton lemppari!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti