Äiti! Minä haluan ommella!

   "Voisitko äiti opettaa mulle miten ommellaan? Kilttiiiii!" totesi herra 4.5v tuossa jokin aika sitten. iten tuosta voisi kieltäytyä?

 

Niinpä sitten päätin, että tehdään yhdessä hernepussi, siinä kun on vain suoria saumoja. Ei siis muuta kuin puuvilla/markiisivarastoja kaivamaan. HErra valitsi itse "kummituskankaan" ja äiti leikkasi. Nuppineulat paikoilleen, poika syliin istumaanja sitten ommeltiin: ensin suoraommel ja sitten reunaan siksak. Kääntö oikeinpän kääntöaukon kautta, ja seuraavana päivänä täytettiin ja ommeltiin umpeen.

 

 

"Jee! Nyt mä osaan! Seuraavaksi mä haluan tehdä paidan! ja Repun!"

 

Jeps.... että näin. Ainakin itseluottamus on kohdallaan... Niinpä herra valitsi trikookasasta itselleen paitakankaan, laitettiin kaavat paikoilleen ja piirsin viivat reiluilla saumanvaroilla. Herra leikkasi suorat pätkät itse, äiti leikkasi kaarevat kohdat.

 

Saumuri pitää sen verran kovaa ääntä, että siihen hrra ei sitten kuitenkaan uskaltanut koskea, jotn ompelu jäi isolta osin äitin huoleksi. Neulaamisessa herra avusti.

 

 

Tällainen siis tuli. Kaavana OBn little lamb, koko 116. Kangas muistakseni Myllymuksuilta. Myös resorit poika päätti itse, sattui löytymään ihan samoja värejä kuin nissa traktoreissa!

 

Joten jäljellä oli sitten vielä reppu... Ensin piirrettiin suunnitemat, sitten kaavat ("ommellaan jo, tää on ihan tylsääääääääää...")

 

Isolta osin tämäkin on kyllä ihan äitin tekemä, mutta vetoketjut ovat herran kiinni tikkaamat!

 

 

Kangas EKsta ostettua markiisia.

 

 

Ja sisällä vielä yksi tasku.

 

 

Heti meni käyttöön kun lähdettiin viikonloppureissulle mummilaan...

 

Yöppiä noshista

Molemmat pojat ovat meillä olleet pikkuisina varsin levotomia nukkujia ja siksi ovatkin viettäneet elämänsä alun yöt kapalossa nukkuen. Nyt siirryttiin juniorin kohdalla tavallisiin yöppiin ja ilmeisesti siirtyminen tehtiin nyt aikaisemmin kuin isovljen kohdalla: unihaalareita ei kaapissa kauheasti nimittäin oikeaa kokoa ollut!

 

 Nämäkin valmistuivat jo jokin aika sitten

 

 

Kaavana OBn elephant march, jossa vetketju sirretty selästä etupuolelle. Koko 74. Kankaan ovat molemmat Noshin luomujerseyta,

 

 

Uni maistuu! 

Synttärilahja kummitytölle

Poikien serkku, meidän kummityttö, täytti maaliskuun puolivälissä jo 8-vuotta. Halusin ehdottomasti hänelle synttärilahjaksi tehdä mekon, joka olisi koulussa käytettävä, tyttömäinen mutta hiukan myös prinsessalle sopiva.

 

Tällainen siitä sitten tuli...

 

 

Kaavana OBn carrot muffin koossa 128 ja kankaana Murun Vink-puuvillaneulos.

 

 

Hiukan mietin olisiko pitänyt laittaa jonkinlaiset napit tuohon vaenappilistaan, mutta päätin sitten jättää laittamatta.

 

Ainakin lahjan saaja vaikutti tyytyväiseltä, taskut mekossa on kuulemma juuri nyt tosi tärkeä juttu!

Joskus sitä nyt vaan v*tuttaa...

Perjantaina oli taas netin ompeluseuran haasteen vuoro.  Tällä kertaa haasteena oli tehdä tuossa märäajassa jotain sokkona tilatusta materiaalista, jonka kuoren sai avata vasta perjantaiaamuna. Onneksi ei ollut kahvikuppia kädessä kun  kuoren avasin, olisi saattaneet kahvit läikkyä lattialle...

 

Kuoresta siis paljastui mukavankokoinen pala Marianne Valolan Naisten Päivä -kangasta, pohjavärinä pinkki..... Alkureaktio kankaaseen oli järkyttynyt, sitten huvittunut ja lopulta enemmän kuin kiinnostunut, etenkin kun kävi Mariannen nettisivuilla lukemassa kankaan tarinan. Sitten alkoikin miettiminen: mitä ihmettä kankaasta oikein tekisi? Haastetta lisäsi se, että joustavan materiaalin sijaan kangas oli joustamatonta puuvillaa.

 

Ihan ensimmäisenä mieeen tuli, että teen miehelle jotain mukaan risteilyle otettavaksi, se kun on kuukauden sisällä lähdössä poikein viikonloppua moiselle viettämään. Ajatus ei kuitenkaan tuntunut jalostuvan, ja niin piti jatkaa eteenpäin. Sitten jossain kohtaa päässä syttyi lamppu! Miten upea leikkaussalihattu tästä tulisikaan! Harmi vain, ettei TAYSissa kangashattuja saa käyttää. Hämeenlinnassa aikanaan itselleni hattua tein, ja päivän salisijoituksen mukaan niitä sitten vaihtelin. Onneksi fb tarjosi taas ratkaisun ongelmaan, ja ihana entinen työkaverini Hanna oli heti mukana kun ajatusta hatusta Hämeenlinnan suuntaan heitin.....

 

Ei siis muuta un illalla veivaamaan.....

 

 

 

Tällainen hattu sitten Hannalle lähti postin mukana..... sopiikin gynen ja obtetriikanalueen vastuuhoitajalle kuin v*ttu, ei kun siis nenä päähän!

 

 

Kangasta jäi jäljelle kuitenkin vielä vaikka kuinka, ja niinpä sitten viikonlopun aikana tuli tehtyä vielä muutakin. Muiden ompeluseuralaisten tuotoksista syttyi ajatus jos toinenkin omaan päähän, ja ekana pääsi toteutukseen Annin tekemä lompakko.

 

 

Mies tuossa juuri joku aika sitten manasi kun lompkko on jälleen mennyt rikki. Tässäpä siis uusi mustasta keinonahasta tehtynä.

 

 

Päälle näyttää ihan perus lompsalta, mutta sisältä paljastuukin sitten se juttu...

 

 

Sisällä siis keskelle aukeavat kaksi isompaa taskua, yhteensä 6 taskua korteille ja sitten vielä seteliosio. Lähinnä ajattelin tämän viihteelle mukaan otettavasi, mutta jos kelpaa niin miksei ihan vakilompakoksikin!

 

Itselleni tekaisin vielä kännykkäpussin.

 

 

Sisällä pehmusteena levyvanua.

 

 

Ja vuorina tietysti Naisten Päivää.

 

Ja loppu kangas tuli kulutettua meikkilaukkuun.

 

 

Tähän otin mallin omasta lemppari laukustani, YSLn ilmaislahjasta. Ihana ja sopivn kokoinen laukku, ainoana miinuksena vain se, ettei taskuja laukussa ole. Kaikki on siis sisällä suloisessa sekasotkussa, eikä pieniä asioita tahdo löytää tyhjäämättä koko kassia. 

 

 

Kassin päällä on vetoketju, jota aukeaa ihan alas asti, ja vuorissa on sitten tuolaisen kolmionmalliset osat vetoketjun edessä pitämssä kuosia avoimena.

 

 

Hyvää Naisten Päivää kaikille vielä näin jälkikäteen! 

Kääntöpusakka Noshin sukellusveneistä

Vihdoinkin sain tehtyä tän valmiiksi! 

 

Ajatus kääntöhupparista syntyi jo joskus vuoden vaihteessa, sitten alkoi kankaiden metsästys: halusin ehdottomasti Noshin sukellusveneitä sinisellä ja saven värisellä pohjalla. Vihdoin kankaat Facebookin kautta löysinkin ja sitten alkoi mallin miettiminen.

 

Ensin ajatus oli tehdä toinen puoli kokonaan sinisenä ja toinen saven värisenä. Sitten päätinkin, että haluan tehdä takkiin sivuleikkaukset muotoa tuomaan. Kun lopulta sain kaavan päätettyä ja aloin leikata kankaita,  huomasin, ettei saven väristä kangasta riittänytkään huppuun. Huppari muuttui siis pusakaksi ja päätin tehdä pusakkaan ihan vain korotetun kauluksen. Kun kankaat oli  leikattu, aloin miettiä lisää väreillä leikkimistä ja päätin vaihtaa sivukappaleet puolissa päittäin. Erehdyin kysymään miehen mielipidettä asiaan, ja lopputuloksena hihatkin vaihtoivat puolta. Ja juuri ennen ompelua päätin vaihtaa vielä kauluksetkin...

 

Ja kun alunperin suunniteltua kääntövetoketjuakaan ei sopivassa värissä ja pituudessa löytynyt, niin ketju vaihtui neppareihin. Ei siis tullut ollenkaan sitä mitä alunperin piti, mutta silti takista tuli mitä mainioin!

 

 

Kaavana OBn Webs-huppari (1/2008), koko 116. Huppu muutettu pystykaulukseksi, sivuleikkausia muokkailtu, eikä muutinkaan ihan hirveästi alkuperäistä ole kyllä jäljellä muutein kuin ehkä raglanhihojen istutus. Kangas Noshin submarines kahdessa eri värissä.

 

 

Edestä (tää on pojan mielestä nurjapuoli)

 

 

Ja takaa

 

 

Käännettynä edestä (kuulemma kivempi näin päin)

 

 

Ja takaa

 

Pri sovituskuvaakin koetin napata, eka eilen illalla kun napit vielä puuttuivat, ja toinen sitten aamulta kun napit hämmentävsti takkiin olivat ilmestyneet...

 

  

 

Tykkään!

Boksereita sarjatyönä

Jossain kohtaa tuli tehtyä kuudet bokserit pojista isommalle.  Hyvää tilkkujen kulutusta. ..

 

 

Kaavana Ottobren Pikkumies (6/2010), koko 116. Vyötäröllä resorin sisälä vielä leveä kuminauha jämäköittämässä.  

Merinovillainen takki

Joulun alla heräsi ajatus tehdä pehmeääkin pehmeämpi kotitakki äitilleni. Materiaaliksi halusin lämpöisen merinovillan ja ihastuin lopulta mustaan maatuskakuosiseen. Ja siitähän se ongelma sitten tulikin kun kyseinen kangas kyseisessä värissä oli kaikkialta loppu. :'(

 

Lopulta sain Facebookin Tampereen Ompeluryhmästä vinkin, että kannattaisi laittaa sähköpostia Pehemiälle ja kysyä josko heiltä jokunen metri kuitenkin löytyisi. Niin tein, ja kankaani sitten sainkin. Leikkasin kappaleet ja osat jäivät odottamaan ompelua.

 

Nyt hiihtolomalla sitten lähdimme vanhempieni luo ja siellä takin tein valmiiksi (pääsi samantien sovittamaan ja päättämään lopullisen mallin). Samalla paljastui, että tämä ajatus meni ihan nappiin, äiti oli jo jonkin aikaa etsinyt kotitakkia itselleen leggareiden ja paidan kanssa pidettäväksi.

 

 

Kaavana Ottobren Romantic Touch (5/2012) ja kankaana Pehemiän ja Majapuun Maatuska merinovillaneulos mustavalkoisena. 

 

 

Takissa etukappaleet on piiretty leveiksi ja ne menevät reilusti päällekkäin.

 

 

Itse laitoin takkiin vain kaksi nappia, yhden ison vasemmalle olalle, jatoisen pienemmän piiloon oikealle olalle. Näin takkia voikäyttää sekä aukinaisena että kiinni ja halutessaan kietaista vaikka vyön vyötäisille.