Välikausiasua eskarilaiselle

Pääsiäisenä oltiin poikien kanssa viikko Ylläksen upeissa maisemissa. Sieltä kotiutuessa oli keli muuttunut kotona selvästi keväiseksi ja jälleen oli edessä sen tosiasian kohtaaminen, että pojista isompi on venynyt kaikista välikausivaatteistaan ulos. Takki meni vielä jotensakin päälle, mutta housuista ei puhettakaan. Ei siis auttanut muu kuin lähteä korjaamaan tilannetta. Onneksi juuri pari viikkoa sitten tuossa oikeastaan naapurissa oli myynnissä Reiman ulkovaatekankaita uloskantohintaan, eli kaapista löytyi mukava määrä projektiin tarvittavia materiaaleja...

Koskapa housut olivat se akuutinpi tarve, kävin niiden kimppuun ensin. Kaavaksi valitsin Windy Days ulkoiluhousukaavan (OB 4/15). Siinä isoin koko on 122, mutta koskapa meillä herra on varsinainen kukkakeppi, päädyin vain pidentämään lahkeita. Lopputulos on jossain kokojen 134 ja 140 välillä. Kankaat siis Reimalta, softshellia beigenä ja oranssina.

Pari päivää housujen jälkeen valmistui myös takki. Kaavana samaisen lehden Warm Inside jonka koko 122 koki saman pidennystoimenpiteen hihojen ja helman suhteen. Huppu on irrotettava, kiinnitys kuudella nepparilla. Hihoissa resorit sekä tarranauhalla varustetut tampit. Tuulilista, taskujen suut, kauluksen sisäpinta sekä hupun alavara ovat siniharmaata windstopper fleecea, takki muutoin oranssia softshellia.

Se iso juttu takissa ovatkin sitten Nämä: kolme kappaletta heijastavalla vinyylillä toteutettua loharia. Kyseessä on tietenkin iki-ihana Yön Raivo, Hampaaton, kolmella eri tyylillä kuvattuna. Suurin siluetti löytyy selästä, kasvokuva oikeasta hihasta, ja tyylitelty leffalogo sitten rinnasta.

Istuu ihan mielettömän hyvin tälle meidän hoikkeliinille. Eikä varmasti tule samanlaista heti vastaan.

Posted via Blogaway

Banana, banana, banana!

Jo useamman kuukauden ajan on isompi pojista kärttänyt itselleen Minion-pehmoa. Hiihtolomalla käytiin laivareissulla,  eikä siellä pelikoneessa palkintona ollut (ja pitääkö sanoa yllättäen sinne myös jäänyt) Minion lelu ollenkaan lievittänyt tuota halua. Niinpä lupasin herralle sellaisen tehdä. Kun vain aika löytyisi.

Eilen vihdoin tartuin toimeen....

Lopputuloksena syntyi Stuart. Ilman kitaraa, kuten poika jaksaa muistuttaa nyt kokoajan ("et äiti millään voisi tehdä kitaraakin, äiti kiiiilttiiiii").

Kaava craftsysta , ja täysin ilmaiseksi.

Materiaaleina velour sekä farkku, lisänä joustocollegea ja pari palaa trikoota. Sekä kertakäyttömuki...

Ja kuten yleensäkin, ihan kaavan mukaan en tehnyt. Lisäsin etutaskuun Gru'n logon, sekä etukappaleelle feikkitaskut sivuun. Silmä on aplikoitu (kaavassa liimattu) ja siksi ompelujärjestys poikkesi hiukan alkuperäisestä. Lasi pantoineen on irrallinen.

Tämä vietiin käsistäni heti kun viimeisen napin sain ommeltua. Ja juuri sopivasti, sillä isommalta pojalta irtosi tänään ensimmäinen maitohammas. Stuart siis pääsi tätä hetkeä juhlistamaan...

(Pikkuveljelle pitänee tehdä omansa, suostui nukkumaan vasta kun sai palan minion-trikoota kainaloon...)

Posted via Blogaway

Catsuit....

Viime vuoden lopulla sain hauskan pyynnön ompeluun liittyen. Työkaverini kissa on jo pitempään kärsinyt oikean takajalan ihottumasta, ja iso ongelma on kissan jatkuva halu puhdistaa tuota aluetta. Lopputulos on tietenkin ihottuman pahentuminen ja turkin katoaminen tuolta alueelta. Sainkin haasteen koettaa ommella kissalle suojapukua ongelman ratkaisemiseksi. Tottahan haasteeseen oli tartuttava.

Ongelmia oli lukuisia: 1) en ole koskaan ommellut eläimille mitään, joten aluevaltaus oli taas jälleen uusi. 2) itselläni ei ole kissaa, saati sitten muitakaan lemmikkejä. 3) asiakkaani asuu Helsingissä, ompelukoneeni puolestaan Tampereen kupeessa, joten oli luotettava työkaverin antamiin mittoihin. 4) ihottuma sijaitsi aivan takajalan sisäsyrjällä, heti nivusen alla... Ei auttanut muu, kuin lähteä seikkailemaan netin ihmeelliseen maailmaan.

Koirille löytyy netistä jos jonkinlaisia ohjeita, mutta kissoille ei juurikaan. Lopulta päädyin erääseen blogiin, jonka pitäjä ompelee omille vinttikoirilleen (joka rakenteeltaan on koirista ehkä se kissamaisin) lähinnä mantteleita. Eräässä postauksessa hän kuitenkin kuvaili tekemäänsä pyjamaa, joka oli varsin lähellä ajattelemaani mallia.... Siitä siis lähdin hahmottelemaan.

Tämä on versio, jonka sain ensin valmiiksi.

Mallin ajatus oli hyvä, mutta sovitus paljasti parikin ongelmaa. Malli jäi lantiolta liian kapeaksi, joten lonkkiin jäi asentovirhe (tämä korjautui helposti saksilla). Hännälle ei jäänyt riittävästi tilaa nousta, ja mahan alle jätetty pukemisaukko jäi liian löysäksi.

Ei siis muuta kuin takaisin sorvin ääreen...

Versio nro kaksi onnistuikin sitten jo paremmin. Lisäsi lantiolle väljyyttä ja tein hännälle oman kolon. Pukeutumisaukon kavensin vatsan alta pois ja sen sijaan syvensin kaula-aukkoa. Ja pidensin lahkeita.

Nyt näyttää jo paljon paremmalta. Ei edelleenkään täydellinen, mutta siedettävä.

Posted via Blogaway

"Äiti, minunne Una!"

Meillä ollaan viimeiset pari päivää oltu oksennustaudin kourissa. Tai siis perheen nuorin on. Vähitellen ollaan jo toipumassa, mutta jotta toipilas jaksaisi pysyä vuoteessa, on katsottu telkkaria ihan urakalla.

Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Kaavana Ottobren BlaBla (1/16), koko 98.

Tuomas tehty silityskalvoista.

Näyttää jo paljon paremmalta...

Posted via Blogaway

Elämää suurempaa

Vaihdoin työpaikkaa viime syksynä saadessani erikoistumisopinnot päätökseen. Vaihdoksen myötä muuttuivat paitsi työmatka että talo, myös tietysti työkaverit uusiin. Vähitellen ompeluharrastukseni on tullut tietoon myös näille uusille tuttavuuksille.

Yksi näistä ihmisistä joille harrastukseni kaikessa fanaattisuudessaan on sattunut paljastamaan, on klinikkamme ylilääkäri. Ja myös hänellä on "harrastus": hän sattuu toimimaan erikoisalamme kotimaisen julkaisun toimituksessa, ja vielä viime vuonna hän toimi julkaisun päätoimittajana... Ei siis mennyt kauaakaan kun sain eteeni pyynnön kirjoittaa harrastustani käsittelevän tekstin tuohon julkaisuun.

 Finnanest: elämää suurempi harrastukseni 

Lehti ilmestyi tänään, joten siinä se nyt on. Ripittäytymiseni siitä mihin yön hiljaiset tunnit kohdallani kuluvat...

Posted via Blogaway

Zero waste, vol2

Pari vuotta sitten testasin ensimmäistä kertaa zero waste tekniikkaa ja tein itselleni trikoisen  tunikan. Tässä välissäkin olen tekniikkaa kertaalleen kokeillut, mutta tuolloin kangasvalinta meni aivan pieleen ja tekele päätyi ufo-koppaan...

Nyt päätin taas palata tekniikan pariin.

Lopputulos on tässä: majapuun jääkukka joustocollege sai kaverikseenviljamin kultaisen timanttisateen.

Ennen ompelua kangas näytti tältä: taiteltu ensin kahtia vaakaan ja sitten pystyyn, kankaan päälle laitoin luottokaavani etukappaleen sekä hihan puolikkaan ja leikkasin ensin hihan syrjää pitkin, sitten rinnan kaaren verran alas ja kaarsin takaisin hihaan. Irtileikatun osan käytin hyödyksi kääntämällä ne taskupusseiksi sivusaumoihin.

Lopputuloksessa sivut ovat pitkät ja edestä ja takaa helma on lyhyempi. Seuraavaksi voisi kokeilla pidentää tuota helmaa myös takana hiukan. Sivulörpäke on levitettynä vasin erikoisen näköinen, mutta laskeutuu kuvasti näinkin jäykästä materiaalista.

Siva tuli.

Posted via Blogaway

En minä, mutta pojat....

Meillä pojat ovat jo hyvin oppineet, että kaikkea ei tarvitse ostaa kaupasta. Äiti voi tehdä. Isompi on kuitenkin jo jokusen kerran päässyt kokeilemaan itsekin ompelua ja mm. pari paitaa hän on avustettuna ommellut trikoosta itselleen.

Tänään aamulla tuo kuusivuotias ilmoitti oitis haluavansa ulos. Mutta yksi pyyntö oli sitä ennen: "Voisitko äiti tehdä mulle sellaisen kypärämyssyn joka peittäisi kasvot niin että vaan silmät näkyy?" Herran posket  ovat viime aikoina palelleet ulkona kovin ja itse oli päätynyt siihen, että tuo olisi hyvä ratkaisu. Vastasin että kyllähän se onnistuisi, mutta toinen vaihtoehto olisi, että hän tekisi myssyn ihan itse...

Ensin etsittiin yhdessä kaava. Lopulta päädyttiin ottobren 6/15 lehden kypärämyssyn kaavaan Wind stripes ja sen isoimpaan kokoon. Kaava on oikeasti tarkoitettu vauvoille ja isoin koko on py 50. Mutta koska suunnitelma oli käyttää erittäin joustavaa merinovillaa, ei koko olisi ongelma. Toinen juttu oli se, että kaava on tarkoitettu kulkemaan leuan alta. Siispä piirsin siihen ylimääräisen osan kasvojen suojaksi.

Yhdessä kiinnitettiin kaavat nuppineuloilla kankaalle ja herra leikkasi ne ihan itse. Kappaleiden yhdistys onnistui kun äiti piti kappaleet paikallaan ja poika kiinnitti nuppineulat.

Kokoaminen tehtiin saumurilla. Koskapa polkimelle ylettyminen oli hieman haastavaa, laitoin lattialle pinon kirjoja ja polkimen pinon päälle. Ja sitten vaan ompelemaan. Äiti otti nuppineulat pois, herra teki lopun. Lopuksi vielä kantin kiinnitys peittarilla ja valmista tuli.

Vajaa 2h aikaa, ja toiveen mukainen kypärämyssy oli valmis. Tyytyväinen poika ja kuusivuotiaasta äärettömän ylpeä äiti...

Posted via Blogaway