Pipo poikineen

Parin postauksen takaa löytyvällä pipo-ohjeella on nyt tullut tehtyä pipoja enemmänkin.

Nämä 35 pipoa lähtivät pojan eskariryhmän myyjäispöytään pari viikkoa sitten.

Nämä 31 keskoskokoa olevaa pipoa matkaavat TAYSiin pienien päiden suojaksi.

Ja itse asiassa myös nämä tonttulakit on tehty pipo-ohjeen pohjalta: vuori on tavallisen pipon muotoinen, päälliosa vain pidennetty.

Hyvin toimiva ohje siis, itse inhosin aikaisemmin pipojen ompelua.

Myös omilla pojilla on pipot samalla mallilla tehtynä: isommalla minion, ja pienemmällä auto versio. Kummallekin tein lisäksi yhteensopivat kaulurit ottobren uusimman lasten numeron kaavalla, juniori sai lisäksi trikoohanskat kurahanskojen alle...

Posted via Blogaway

Jälleen yksi laukku

Isompi poika sai kutsun entisen päiväkotikaverinsa synttäreille viime viikolla. Tokihan sinne piti mennä ja äidin siis lahjaa jälleen väsäillä. Koskapa kyseessä oli 6v täyttävä tyttö, oli lahjasuunnitelma varsin selkeä....

Tyllilaukkuhan siitä jälleen tuli. Tällä kertaa pinkkiä keinonahkaa, lilaa sekä valkoista kimalletylliä kera hennon vaaleanpunaisen nauhan. Vuorina vaaleanpunaista puuvillaa kruunujen kera.

Entäpä pojan reaktio kun kuuli mitä olin tekemässä?

"Äiti!!! Onko sun aina pakko tehdä noita laukkuja!!!! Etkö sä voisi joskus tehdä jotain muuta, vaikka pipon!!!!"

Laukku lopulta hyväksyttiin, koska kimalsi.....

Posted via Blogaway

Joulun odotusta

Niin se taas pyörähti joulukuu käyntiin. Lahjaompelukset alkavat näyttää jo aika hyviltä, kiitos viime viikonlopun ompeluryhmän pikkujoululanien, mutta vielä on paljon tekemättäkin.

Lahjaompelukset julkaistaan tokikin vasta joulun jälkeen, mutta jotain jouluista sentään saa laitettua blogiini jo nyt: tämän vuoden tonttulakit!

Viljamin puodin ihanat pandat ovat tänä syksynä päätyneet seikkailemaan ihanille trikoille useammassakin värissä. Käsityömessuilla törmäsin tähän kirkkaan punaiseen, ja ajatus tonttulakeista nousi oitis mieleen. Metristä kangasta syntyi juuri sopivasti kolme vuorillista lakkia...

Näistä tuli kertakaikkisen ihanat!

Posted via Blogaway

Pipon ompeluohje

Jokasyksyinen juttu on pipojen ompelu. Meillä niitä nimittäin ainakin tuntuu kuluvan (lue katoavan) ihan mielettömästi. Pitkään olen metsästänyt sitä täydellistä tapaa ommella pipo, mutta aina tuntuu että jokin puuttuu. Pidän vuorillisista pipoista, mutta saumaa en pipon reunaan halua. Ja silloin ongelmaksi tulee vuorin ja päällisen eläminen omia aikojaan: tiedättehän kun vuori ei vaan pysy paikallaan....

Nyt kuitenkin löysin vihdoin sen täydellisen ompelutavan mehukekkerit-blogista. Ihan mahtava ohje videon muodossa.

Mutta tuossakin ohjeessa on yksi asia joka itseäni haittaa, yksi ylimääräinen sauma. Niinpä päädyin hetkeksi miettimään ja lopulta onnistuin tekemään pipon pelkällä takasaumalla! Tein samantien oman versioni ohjeesta kuvien kera.... Ehkä tästä on apua muillekin.

Pipoon tarvitset pipokaavan (itse mittaan päänympäryksen, vähennän siitä pari senttiä, ja jaan kahdella. Näin saadaan kaavan leveys. Korkeus on n 1.5x leveys, päälinen puoliympyrä. Päälaella on lovi, joka on n 6cm syvä ja 5cm leveä), sekä palan kangasta, jonka korkeus on 2x kaavan korkeus ja leveys 2x kaavan leveys.

Aloita taittamalla kangas kahtia pystysuunnassa.

Tee sitten sama vaakasuunnassa.

Aseta kaava taitellulle kankaalle niin, että kaavan toinen reuna on kiinni kankaan taitetussa sivussa. Leikkaa kaavan mukaan, mutta jätä taitetut reunat leikkaamatta: leikkaa vain avoin sivu sekä laen puoliympyrä lovineen.

Leikkaamisen jälkeen näyttää tältä

Ja jos avaat kankaan kokonaan, näyttää kappale tältä.

Sitten päästään ompelemaan.

Ensimmäiseksi ommellaan päälaen lovet umpeen. Mikäli teet pipon kuosikankaasta jossa suunnalla on väliä, nyt tarkkana:  ompele ensin umpeen lovet päällipuolelle tulevasta päädystä. Ompele tämän jälkeen vuoripuolen lovet, mutta jätä niistä toiseen kääntöaukko loven alaosaan.

Eli näin. Kuvassa kääntöaukko on tuossa kuvan alareunan lovessa

Avoimen reunan puoli on siis ommeltu, aukko jää loven alakulmaan

Taita tämän jälkeen kangas pystysuunnassa kaksinkerroin, kohdista ensin se puoli jonka haluat pipon päällipuoleksi.

Käännä saumanvarat eri suuntiin

Kohdista myös toisen pään kappaleet vastakkain, ja taita tämän jälkeen kapoale vaakasuoraan vastakkain niin, että kaikki lakisaumat ovat kohdakkain. Varmista, että kääntöaukollinen puol jää kasan päällimmäiseksi!

Pitää siis näyttää tältä

Neulaa ja ompele. Avoimet saumat. Pipon taitteelliset osat pitää jättää ompelematta.

Käännä pipo kääntöaukon kautta ympäri.

Sulje kääntöaukko.

Käännä oikeapuoli päälle ja valmista tuli! Päällinen ja vuori ovat kiinni toisissaan koko sauman matkalta, joten pysyvät paikoillaan.

Tykkään!

Erilainen ompelu-urakka...

Edellisestä päivityksestä on taas hetki vierähtänyt ja syitä siihen on monia. Tämän postauksen aihe on yksi noista syistä.

Isäni täyttää tänä syksynä 60v, ja sen vuoksi päätimme järjestää hänelle paitsi yllätysjuhlat, myös hieman erilaisen lahjan. Ajatus tästä lahjasta syntyi jo kymmenen vuotta sitten, mutta tuolloin emme onnistuneet lahjaa mistään löytämään. Niinpä ajatus sitten haudattiin. Kunnes se taas tänä keväänä nousi mieleen.... Onnistuisikohan tällä kertaa?

Ja onnistuihan se! Löysimme kuin löysimmekin auton, josta isä on pikkupojasta asti puhunut ja haaveillut...

Lahja on tässä: vuoden 1970 Triumph Herald. Auto, jonka kova katto on irrotettavissa rungosta 6 mutteria avaamalla.

Mutta miksi postaan lahjan blogissani? Siksi, että en edes viitsi laskea tunteja jotka tähän käytettiin. Auto nimittäin ostettiin "ihan on" kuntoisena ja sitä oli tarkoitus "hiukan vaan siistiä" ennen kuin luovutettaisiin uudelle omistajalle. Homma pääsi taas hiukan paisumaan...........

Auton maalipinta oli ottanut 45 vuoden aikana osumaa melkoisesti, joten pikkuveljeni päätti poistaa suurimmat ruosteet ja paikkamaalata tarvittavat osat. 5 reissua maalikauppaan, eikä oikeaa sävyä löytynyt, joten veli päätyi maalaamaan auton kokonaan uusiksi alkuperäisellä sävyllä. Samalla lisäsi avomalliin kuuluneen mustan raidan auton kylkiin.

Kojelauta oli halkeillut ja kulunut, joten pikkuveljeni uusi senkin kokonaan. Samaten vaihtoon meni iso osa auton sähköisistä osista, ja aurinkoläpät sekä kovakaton sisäpinta sai uuden säämiskäpinnan.

Veli pirku myös ovet ja totesi pahvien olevan surkeassa kunnossa. Niinpä hän leikkasi uudet pahvit ja liikutti ne sitten minulle. Pahvit saivat uuden keinonahkapinnan tikkauksineen...

Edellinen omistaja oli teetänyt autoon myös mustan rättikaton. Katto oli kuitenkin päässyt hapertumaan ja pysyi kasassa lähinnä teipin avulla. Niinpä lupasin tehdä uuden katon. Purin vanhan, piirsin uudet osat mallin mukaan ja ompelin takaisin kasaan... Helppo homma...? No ei nyt ihan......
Koskapa tilaa vaadittiin varsin paljon, tein suurimman osan hommasta terassilla. Nahkaneuloja taisi kulua paketillinen tai pari, kirosanoja useita satoja.... Mutta lopulta tuli valmista. Ja vieläpä miltei ajoissa: viimeiset liimaukset tein juhlia edeltäneenä iltana, kiinnikkeet ja ensimmäinen sovitus 30min ennen juhlien alkua...

Katto on vahvaa keinonahkaa kankaita.com:sta, ovipahvien verhoilu samaten. Ikkunat ovat pakkasen kestävää tpu-kalvoa shelbylta. Se jäi hieman harmittamaan, että luulin tilanneni kirkasta kalvoa, mutta olikin tuollaista huurrettua. Tiukan aikataulun vuoksi en kuitenkaan ehtinyt muuta tilaamaan.

Katon sisäpinnan muotoilin kokonaan uusiksi, kattamaan koko sisäosan (aikaisemmassa "vuori" oli vain keskellä kattoa. Kankaaksi valikoitui lopulta jotain hieman persoonallisenpaa, Marimekon Siirtolapuutarhaa tämän vuoden uutuussävyssä.

Kaikkinensa autosta tuli upea ja synttärisankarille yllätys oli täydellinen. Mutta kyllä hetki menee tästä taas toipuessa, sen verran  isotöinen tämä oli!

Eskarilaiselle reppu

Vauvani on jo iso poika, ja nyt aamulla töistä päästessä käyn saattelemassa hänet ensimmäisenä päivänä eskariin....
Koska eskari on jo miltei koulu pienelle pojalle, ja tärkeä etappi, lupasin jo aikoja sitten tehdä hänelle repun. Sellaisen ihan oikean, isojen poikien repun. Kankaat osti jo keväällä kankaiden yöstä, ihan vain ja ainoastaan tätä projektia silmällä pitäen. Vaaleanharmaapohjaista Majapuun Lohista puuvillana, ja saman yrityksen farkkua. Kankaat tulivat, ja jäivät kaappiin odottamaan. Jostain syystä eivät itsekseen kuitenkaan repuksi muotoutuneet.... Kevät kului ja kesäkin alkoi kääntyä jo loppua kohti, eskariin alku lähetä. Ja yhä vain nuo kankaat seisoivat hyllyssä.
Lopulta niihin tartuin noin hieman reilu viikko sitten. Päätin tarttua haasteeseen ja mietin sopivaa mallia. Finlaysonin kånken-jäljitelmä oli yksi vaihtoehto, mutta jotenkin se tuntui liian kulmikkaalta. Lopulta päädyin Käsilaukkukirjan reppuun, joka oli yläosastaan hieman pyöreämpi.
Piirsin kaavat ja niitä hetken pyörittelin. Ei tuntunut omalta. Ei siis muuta kuin muokkaamaan. Pienensin, muutin pohjan suunnitelmaa. Lisäsin verkkosivutaskut, piirsin olkaimet kokonaan uusiksi. Ja päätin ommella vuorin kauttaaltaan.

Lopputulema on sekä tässä. Etuosa, tasku ja päällinen ovat ihan tavallista puuvillaa, samaten olkainten alaosat. Pohja, selkämys sekä olkainten yläosat ja vuoritus ovat farkkua. Ja sekä puuvilla että farkku on tuettu kauttaaltaan silitettävällä heavyweight tukikankaalla. Ohjaimissa on lisäksi kerros levyvanua ja selässä tukihuopaa.

Selkäosaan suunnittelin alkuun tekeväni pystytikkaukset joilla kiinnitäisin tukihuovan päällikankaaseen. Lopulta päädyin kuitenkin hieman koristeellisempaan vaihtoehtoon: Lohikäärme hyppäsi siis tännekin...

Ehkä hieman pienempi repusta olisi vielä voinut tulla, mutta kelvanneet. Aamullapa tuo selviää, mummilareissun myötä herra itse ei ole vielä reppua testannut...

Tuo Käsilaukkukirja on mainio opus ideoita antamaan, mutta ei kyllä aloittelevalle laukuntekijälle sopisi ollenkaan: kirjasta puuttuu osia kaavoista kokonaan, ja ompeluohjeet ovat välillä aivan käsittämättömiä...

MakeBra-kurssi 8.-9.8.

Viime viikonloppu vierähti mahtavassa seurassa: 10 naista paikallisesta ompeluporukasta kokoontui pienelle kyläkoululle oppimaan liivien tekemistä asiantuntevan opettajan kera. Aika vierähti ihan mielettömän nopeasti ja hauskaa oli. Lopputulos on nähtävissä alla...

10 naista + 12 tuntia = 15 valmiit liivit mittojen mukaan, 2 lähes valmiit liivit, sekä yhdet alushousut....
Kaikilta valmistuivat vähintään ne yhdet liivit, parilta sitten kahdet. Ja itseltä (koska olen näitä aikaisemmin jo tehnyt, eli aivotyötä ei kauheasti tarvittu) kahdet liivit, sekä yksi liivi-housu-setti...

Kankaiden valinta on aina yhtä haastavaa, sillä liiveissä suomalaisille kankaille tyypilliset suuret kuviot eivät oikein toimi. Kuppiossa koostuu yleensä 2-3 palasta, joten saumat sotkevat kuviot varsin usein. Siksi se kaikkein ihanin kangas ei välttämättä liiveissä pääse esiin.
Tällä kertaa päätin tuhota palahyllyni aarteita, Marimekon trikoita. Ensimmäisiin liiveihin valikoitui värikäs Ahkeraliisa.

Seuraavat saivat pintaansa sen todellisen aarteen, eli Samovaarin.

Kolmansiin ajatus syntyi sunnuntaiaamuna, ja sitä myöten myöhästyinkin kurssilta hieman. Oli nimittäin pakko leikkoa kolmen paidan etukappaleet kankaasta ennen kurssille lähtöä, jotta sai kankaan rippeet mukaan. Kyseinen kangas oli Koot.fi:n Freak circus.....

Ja tämä on kangas joka itse asiassa päätyi setiksi asti. Nopsaan siis kurssin lopuksi vielä takaisin pikkarit liivien seuraksi.

Ja vielä hiukan jäi rippeitä tästä mahtavan erilaisesta kankaasta, joten eiköhän vielä yhdet tule tehtyä. Kenties vaikka jollain tehostevärillä.....

Kaikenkaikkiaan aivan huippu viikonloppu. Voin kyllä kurssia suositella ihan kaikille!