Kolme päivää kollegoita

Marraskuun puolella tuli pyörähdettyä Helsingissä kouluttautumassa messukeskuksessa kun Operatiiviset päivät keräsivät suomen leikkuriporukan kolmeksi päiväksi saman katon alle. Koska huonokin tekosyy on aina riittävä vaateompeluun, oli tietenkin tekaistava jotain kivaa päälle pantavaa koulutuspäiviä silmällä pitäen.

Koulutus siis kesti kolme päivää, ja hämmästyksekseni osakseni oli laitettu osallistuminen jokaisella päivälle. Keskiviikkoaamuna siis varhain junaan ja suunta Pasilaan. Paluu sitten perjantaina. Keskiviikkona päivä jatkuu aina perinteisellä iltajuhlalla, ja aina yhtä hauskoilla jatkoilla Storyvillessa, joten hieman iltamekkoakin piti väsäillä...

Aikanaan hankin Käpysen Herra hirsi Jerseyta Burdan kaavalla tehtävää sikinsokin paitaa varten. Kangas kuitenkin makasi edelleen koskemattomana kaapissa, joten päätin tuhota sen nyt. Paita muuttui mekoksi, kaava edelleen kuitenkin Burdalta.

Kerrankin sovituskuva, joskin huonolaatuinen (napattu hotellihuoneessa peilin kautta ennen iltajuhlaan lähtöä)

Miw muokkautui jälleen hieman uuteen muotoon ja kankaaksi valikoitui tähän tunikaan myös Käpysen mallistosta oleva jersey. Roosa-kankaan tuotosta osa meni Roosa nauha -keräykseen.

Myös tämän kankaan tuotosta osa meni Roosa nauhalle. Käpysen Talvipuutarha on yksi tämän vuoden kauneimmista kuoseista omasta mielestäni.

Viimeisenä vielä Ikasyrin Ruttupitsiä kahdessa eri värissä. Ihan mahtava kuosi tämäkin.

Ja jokaisen tunikaan kaavana sama Miw. Muokkautuu moneksi.

Joulumieltä TAYSiin

Reilu viisikymmentä Facebookin yhdistämää pirkanmaalaista kotiompelijaa. Yhdeksäntoista suomalaista yritystä. Yhden koulun käsityöluokka. Kilometreittäin lankaa, sadoittain neppareita, mittaamaton määrä hyvää mieltä ja ompelemisen iloa. Kahdeksansataakaksitoista vaatekappaletta. Näistä aineksista syntyi tempaus, joka tuottaa iloa ja hyvää mieltä kymmenille, jopa sadoille ihmisille vielä pitkän aikaa.

 

Ompeluryhmässä heräsi keväällä keskustelua siitä, miten huono Taysin LO5-osaston ja vastasyntyneiden teho-osaston vaatetilanne oli. Liian pieniä tai liian isoja, kuluneita, jopa rikkinäisiä vaatteita. Hoitajan tai äidin piti miettiä, viitsiikö vaihtaa vähän puklussa oleva body puhtaaseen, koska vaatteita ei yksinkertaisesti meinannut olla. Monet toivat sairaalaan omia vaatteitaan ja merkkasivat ne maalarinteipillä. Miten ihana olisikaan pukea vauvat kauniisiin vaatteisiin! Yksin pikkupotilaiden vaatettaminen tuntui mahdottomalta urakalta. Jos sinne ompelisi muutaman vaatteen porukalla? Löytyyhän tuolta kangashyllyltä materiaalia, mistä ommella. Jos nyt muutaman kymmenen taisi tehtyä. Lähtisikö joku mukaan?

Siitä se ajatus sitten lähti.

Yksi ryhmäläinen tiedusteli Taysin tilannetta: millaisille vaatteille olisi eniten tarvetta? Toinen laittoi pystyyn Facebook-tapahtuman tiedotukseen ja yhteydenpitoon osallistujien kesken. Kolmas loi ketjuja, joihin laitettaisiin kuvia valmiista vaatteista, hyvistä kaavoista ja lahjoituksista. Neljäs, viides ja vielä kymmeneskin kysyivät tahoiltaan lahjoituksia: kankaita, neppareita, sidontanauhaa, resoria, sapluunapaperia… Omat varastot kaivettiin ja pienet tilkut ja marinoidut aarteet silputtiin bodeiksi, housuiksi, pipoiksi ja muiksi vaatteiksi ja peitoiksi. Yhtäkkiä meitä olikin useampi kymmenen ompelijaa, ja projekti lähti käyntiin.

Aloitimme Tays-keräyksen pikkuhiljaa, ja pian kuvaketju alkoi täyttyä ihanampaakin ihanammista pienistä vaatteista ja pipoista. Yritysten avokätisyys yllätti: kankaita ja tarvikkeita tuli huikeat määrät, ja pian huomasimme, että tästä ei tulekaan mikään ihan pieni tempaus. Deadlinen venyivät, jotta joka ikinen vaate saataisiin ommeltua valmiiksi. Muutamaan kertaan kokoonnuttiin Nokian koululle ompelemaan, nepittämään ja painamaan kangasväreillä Taysin logoa vaatteisiin. Parhaimmillaan yli 30 naista ompeli yhdessä: osa leikkasi kankaita, toiset saksivat resorisoiroa, seuraavat saumuroivat, kanttasivat ja nepittivät, ja linjan päässä vaatteeseen painettiin Tays-logo ja lopulta vaate silitettiin. Valmista tuli, ja vauhdilla!

Suurin osa vaatteista ommeltiin kotona. Jos jollain uhkasi jäädä jokin vaate kesken, toinen ompelija otti kopin ja teki vaatteen loppuun. Kuva valmiista vaatteesta julkaistiin Facebookin tapahtumassa, kaavoja jaettiin netissä ja piirrettiin kahvireissulla. Ryhmähenki ja yhdessä tekemisen meininki toivat hyvän tekemiseen aivan oman lisänsä. Osa ompeli monta kymmentä vaatetta, ja osa tsemppasi ja kantoi lahjoituskankaita ja valmiita vaatteita paikasta, jopa kunnasta toiseen ja nepitti muutaman bodyn. Joka ikisen panos on arvokas ja tarpeen, ja lopputulos on ollut kaiken sen vaivan arvoinen.

Puoli vuotta kestänyt keräys huipentui 22.12. kun luovutimme kerätyt vaatteet Taysin lastenosasto 5:lle ja VTO:lle. Lopputulos oli käsittämätön. Yhdessä saimme aikaan 5 unimekkoa, 17 haalaria ja potkupukua, 18 paria neulottuja sukkia, 25 kapaloa ja toukkapussia, 40 paitaa, 42 paria tumppuja, 51 nuppupeittoa, 152 bodya, 214 pipoa ja 248 housut. Yhteensä siis 812 vaatetta ko’issa 40-56 cm! Pipot ja nuppupeitot saavat uuden kodin vauvan luota, mutta muut vaatteet jäävät osastolle käyttöön. Vaate mikä vaate, moni voi ajatella, mutta se on uskomaton tunne, kun saa pukea oman lapsensa pirteään ja kauniiseen, siistiin ja ehjään vaatteeseen joka miellyttää pukijan silmää ja pienen potilaan ihoa. Kotiin saadut pipot ja nuppupeitot kulkevat kalliina muistona sairaala-ajasta. Jokainen vaate on uniikki, jonkun käsin rakkaudella tehty. Sitä tunnetta ei voi kaupasta ostaa.

Kuvissa esiintyvät vaatteet ovat vain pieni osa valmistuneista vaatteista. Kaikki eivät millään mahtuneet samaan kuvaan!

Jos tekemämme vaatteet voivat ilostuttaa jonkun pikkupotilaan vanhempia surun ja huolen keskellä, tai jos vaate on käytännöllinen, kaunis ja hyvä käyttää, silloin olemme onnistuneet. Sydämellinen kiitos jokaiselle osallistuneelle yritykselle ja kotiompelijalle! Aamulehden jouluaaton numerossa ilmestyneen jutun tempauksestamme voi lukea täällä: Joulumieli saapui Taysiin.

Toivotamme Taysin henkilökunnalle ja pikkupotilaille ihanaa ja lämmintä joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta!

Suurkiitokset tempaukseen osallistuneille yrityksille:

Evelinka

Fabriina

Hämeen ompelu- ja neulekone

Lankamaailma

Metsola

Myllymuksut

Nanu

Nosh

Ompelukonekeskus Koivu

Orneule

Paapii

Pehemiä

Polkkaponi

Pompula

Selia

Tarvike Friman

Tekstiili Fihl

Triteks

Viljamin puoti

 

http://www.aamulehti.fi/ihmiset/1194949582255/artikkeli/katso+videolta+joulumielta+tehon+vauvojen+vaatteet+ommeltiin+rakkaudella.html


Tässä projektissa oli upeaa olla mukana. Ylläoleva teksti kuvineen on kopioitu Lauriidan blogista.

Itse kuluttelin aluksi hieman omia varastojani etenkin NOSHin kankaiden suhteen, mutta jossain vaiheessa iso osa Pehemiän ja Nanun kankaosta ilmestyi kotiovelle. Tarkoitus oli niitä jakaa eteenkin päin, mutta jotenkin vain kävi niin, että ompelin nuo kaikki sitten vaatteiksi itse. Lopputuloksena omalta osaltani oli kaikkiaan 66 vaatekappaletta:

Koossa 40 valmistui 7 tippabodya ja 1 housut

Koossa 44 8 bodya, 6 takkia ja 8 housut

Koossa 48 7 bodya ja 4 takkia

Koossa 52 5 bodya ja 2 takkia

Koossa 56 5 bodya, 8 housut ja 2 takkia

Sekä 3 kapaloa

Kaikki on tehty omilla kaavoilla, tulipa projektin alussa tehtyä ihan kaava-arkitkin ohjeineen noista kapaloista, sekä täysin avautuvista bodyista ja housuista. Jos siis sellaisia joku kaipaa, niin täältä löytyvät sarjoitettuina pdf-tiedostoina koossa 40-56....

Itsensä haastamista, osa4: pojille.

Viimeinen haasteviikko. Tällä kertaa suunnitelma oli selvääkin selvempi jo heti alusta: isommalle pojalle setti, johon kuuluisi huppari, housut ja paita.....

Vaan kuinka kävi? Viime viikolla aloitin töissä kolmen viikon jaksoni kipupoliklinikalla. Tuntui kuin olisi hypännyt kylmään veteen ja vielä pari betoniharkkoa kaulaan sidottuna. Olen täysin poissa elementistäni, täysin vieraassa ympäristössä... niinpä iltaisin ei ole tullut ommeltua. Sen sijaan olen ollut aivan poikki saatuani pojat nukkumaan ja niinpä olen itsekin kaatunut oikeastaan suoraan sänkyyn.
Ei siis valmistunut setti ajoissa, osallistutaan siis pelkällä paidalla. :-(

Siispä musta trikoopaita Ob:n little lamb-kaavalla koossa 116, punaisilla hihoilla. Punainen on meillä herran lemppariväri.

ninjagot on nyt kovassa huudossa, joten sellaista äiti sitten koetti paitaan silitysarkeista askarrella.

Itsensä haastamista, osa3: arjen luksusta

Mallikelpoista-blogin ompeluhaasteen kolmas viikko käsitteli luksusta. Tehtävänä oli valmistaa jotain minkä itse koki luksukseksi. Sen ei tarvinnut olla vaate, vaan mitä tahansa kankaasta valmiiseen asusteeseen tai vaatteeseen.

Itse lähdin miettimään haastetta arjen luksuksen kautta. Ufo-kopassani on jo jonkin aikaa kummitellut ihanasta kankaasta leikattu tunika. Tai noh, etu- ja takakappale. Syy ufo-koppaan päätymiselle on ollut juurikin tuossa: kangas loppui auttamattomasti kesken, eikä mitään saman sävyistä kangasta ole ilmaantunut saataville. Nyt päätin tunikan/mekon tehdä valmiiksi tavalla tai toisella....

Tuo ufoksi päätynyt kangas oli Marimekon Samovaaritrikoota. Väreinä siinä sinappi ja musta. Ongelma tuli tosiaan siitä, että hihoihin ei kangasta riittänyt ollenkaan. Sopivaa marimekon resoria löytyi kaapista kyllä, mutta yksikään löytämäni trikoo ei ollut tuota samaa sinappista sävyä. Hämmentävää kyllä, myöskään oikeaa mustaa en onnistunut löytämään. Väri on oikeastaan lähes tumman harmaa.

Nyt päätin lopulta yhdistää kankaaseen toista hieman kiiltävää trikoota, Noshin grafiitia.

Lopputulos on hauska ja tuo omalla tavallaan luksusta arkeen: kiilto ja väriero kankaiden välillä saa aikaan mielikuvan kotelomekosta, jonka alla on hupullinen pitkähihainen paita.

Helmassa ihan vain ohut resorikanttaus ja framilon tuomassa lisää rypytystä. Hihoissa pitkät resorit.

Huppuun kirjailin toiselle puolelle koneella vielä toisintoa samovaarikuosista.

Päällä tämä on ihanan kevyt ja pehmeä, ja ulkonäöstä pidän myös. Helma on sen verran pitkä, että kesällä tämä menee tarvittaessa ihan mekkonakin. Lisäksi vaate kokonaisuudessaan on Suomalaisesta designista toteutettu: Marimekkoa ja Noshia!

Itsensä haastamista, osa2: muokkaa ja muuta!

Mallikelpoista-blogin ompeluhaasteen toinen viikko käsitteli kankaan manipulointia. Tehtävänantona oli ottaa kangas ja värjätä, painaa, leikata, valkaista tai tehdä jotain muuta kankaalle. Siis manipuloida kangasta jollain tavalla.

Itselläni on kaapissa jo pitemmän aikaa odottanut Käpysen musta-valkoinen Muste-luomujersey.  Valkopohjaista kangasta en kuitenkaan oikein osaa käyttää ja niinpä ajatus jo alunperinkin oli kangas värjätä. Nyt siihen tuli oiva tilaisuus.

Syksy on jo kovaa vauhtia kääntymässä talveksi, tänä aamunakin pakkasta oli liki 10 astetta ja kuura peitti maiseman. Ikkunat ovat täynnä kuurankukkia. Silti omat ajatukset ovat vielä syksyn sateissa.

Kaavana hupputunikassa jälleen miw muokkausten kera (mihin sitä toimivan peruskaavan vaihtaisi). Huppu, pitkät hihat kääntöresoreilla ja pallohelma (helmassa leveä resori).

Resorien väriä mietin pitkään ja lopulta päädyin laittamaan hupun kanttauksen auringonkeltaisella piristämään. Hihoissa ja helmassa on musta-harmaata raitaresoria sadepäivään sopien.

Helmasta löytyy silityskalvoilla toteutettu kuvio.

Tässä näkyvät kankaaseen tehdyt muokkaukset ehkä parhaiten. Mustavalkoinen Muste pääsi värikylpyyn yhdessä Dylonin bahama blue ja ocean blue käsivärien kanssa. Sen jälkeen pesukoneeseen ja kuivuriin. Sitten levitin kankaan lattialle, sekoitin vaaleansinistä ja glittervalkoista kangasväriä ja painoin kankaalle kimaltavia sadepisaroita. Lopputuloksena ihanan sateinen kangas!

ja helmasta löytyy elämäni ohjenuora pirteän punaisen sateenvarjon kera: 

"Life isn't about waiting for the storm to pass.

It's about learning to dance in the rain."

Myrskyjä tulee ja menee ja keskimäärin vähintäänkin tuulee navakasti. Oikealla asenteella selviää kuitenkin lähes mistä vain. Muistakaahan tanssia, etenkin silloin kun se tuntuu liian vaikealta!

Itsensä haastamista, osa1: joustavaa ja joustamatonta

Mallikelpoinen-blogissa laitettiin pystyyn 4 viikkoa kestävä haaste, ja pakkohan siihen on koettaa osallistua. Jokaiselle viikolle on oma tehtävänsä ja tässä oma vastaukseni niistä ensimmäiseen.

Ensimmäisen viikon haasteen aiheena ovat vastakohdat: tarkoituksena on ottaa pohjaksi jotain, mikä kuvastaa itseäsi.  Sitten siihen lisätään jotain sen täydellistä vastakohtaa. Pari voisi olla vaikkapa pehmeää trikoota ja kovaa metallia.

Itse koen olevani ihmisenä kovinkin joustava: niinpä pääkankaaksi valitsin nyt tuttuakin tutumman trikoon ja siinä tällä kertaa kuosina Pikkupiltin vaaleanharmaa Koruja korujen ystävälle. 

Vastinpariksi päätyi täysin joustamaton poimutettu pitsinauha. Tämä on myös jollain tapaa kaikessa romanttisuudessaan varsin kaukana omasta itsestäni.

Muokatti Miw-tunika jälleen pussihelmalla. Mallinuken päälle tunika ei oikein istu, itselläni pitsinauha asettuu rintojen alle, ei vyötärölle. Siitä syystä nauha myös nousee keskeltä hieman.

Alkujaa ajatus oli laittaa mustat resorit, mutta päädyin lopulta kuitenkin tehostevärin käyttöön.

Takana pitsi laskeutuu sitten oikeastikin hieman alemmas.

ja pakkohan se oli pari taskuakin tähän taas laittaa.

yllättävän hauska tästä tuli, vaikka tavallisesti pitsin kaukaa kiertänkin. Ehkä jatkossa sitä uskaltaa käyttää toistekin.

Saumanvaran sydämestä, eli Roosa Nauha huutokauppa

Lokakuu on virallinen Roosa Nauha kuukausi. Tähän liittyen myös Saumanvara-ompeluryhmä on jälleen mukana hyvässä asiassa: perjantaina 10.10. pidetään ryhmän järjestämä  huutokauppa, jonka tuotto menee lyhentämättömänä suoraan Roosa Nauha -säätiölle.

Viime vuonna Saumanvaran huutokauppa tuotti kampanjalle yli 6500e ja tuo summa ihan oikeasti meni syöpäsäätiölle. Saumanvaralaiset nimittäin lahjoittavat huutokauppaan paitsi huudettavat tuotteet, myös tuotteiden postituksen uusille omistajille. Huutaja maksaa huutonsa suoraan säätiön tilille, ja postituksen kustantaa tuotteen tekijä.

Viimevuotiseen huutikseen en ehtinyt osallistua, mutta tänävuonna asia on toisin.  Jo aikaisemmin on roosanauha löytynyt lähes jokaisen takkini kauluksesta, mutta kuluneen vuoden aikana kampanja on saanut uuden, henkilökohtaisemman sijan elämässäni. Oma äitini sai diagnoosin viime jouluna,  ja ainakin toistaiseksi viimeiset hoidotkin ovat jo takana. Sairasloma loppuu huomenna, joten paluu arkeen on edessä. Kun ilmoitus huutokaupan järjestämisestä taas nyt tuli, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä lähtisinkö mukaan...

Näillä näkymin huutiksesta löytyy kaksi minun käsistäni lähtöisin olevaa kohdetta.

Ensimmäinen kohde on puuvillakankaista ommeltu käsilaukku. Laukku on tuettu kauttaaltaan vahvalla tukikankaalla. Pohjan mitta on n 40cm x 18cm ja korkeutta on n 20cm. Ihan laukun kokoinen siis. Ulkopinnan kankaat ovat Think Pink -mallistosta, samaa kankasta kahdessa eri värissä. Sisäkangas puolestaan Timeless Treasuressilta.

Laukku pitää sisällään isohkon tilan, joka on jaettu kolmeen osioon kahden tilanjakajataskun avulla. Toisessa tilanjakajassa on vetoketju, toinen puolestaan on avotasku. Ja läppä sulkeutuu magneettinapin avulla.

Miltei tekisi mieli jättää tämä omaan käyttöön...

Toinen kohde on sitten isohko toilettilaukku. Kokoa laukulla on 29cm x 10cm, korkeutta 15cm. Käsilaukun tapaan tämäkin on tuettu kauttaaltaan jämäkällä tukikankaalla, ja kankaista löytyy Think Pinkin kuosi kolmella eri pohjavärillä.

Ulkopinnan kankaassa pohjavärinä luonnonvalkoinen sekä tumma harmaa, sisällä sama kuosi vaaleanpunaisena.

Toivottavasti laukut keräävät huutoja ja auttavat lahjoittamaan varoja rintasyöpätutkimukseen. Oma lahjoitukseni ovat nämä tuotteet materiaaleineen, ja vastaan myös kohteiden postituksesta uusille omistajilleen huutokaupan jälkeen.

Lähdethän Sinäkin mukaan tekemään hyvää!

Salaisia syysystäviä...

Jälleen osallustuin ompeluryhmän salaiseen ystäväompeluun. Tällä kertaa uskaltauduin mukaan kahdella paketilla, ajatuksena, että meilläkin kumpikin poika oman pakettinsa saisi.
Niinpä eräänä päivänä sähköpostissa odotti kaksi nimeä, ja tietoja pakettien saajista. Miltei rupesi huimaamaan kun kohteeni nimet luin, sen verran  alkoi ramppikuume nostaa päätään. Ainahan se jännittävää on lähteä tekemään vaatteita täysin vieraalle ihmiselle, mutta tällä kertaa jännitys nousi entisestään. Toisen pakettini saaja oli nimittäin toinen Mallikelpoinen-blogin pitäjistä, Emmi....

Emmi on aivan käsittämättömän hyvä kaavoittaja. Sellainen ihminen,  joka tuntuu tekevän kaavat mihinkä tahansa vaatekappaleeseen ja ainakin näennäisesti ilman sen suurempia ongelmia. Ompelukset ovat aivan mielettömiä ja ajatuksella tehtyjä. Niinpä kynnys tehdä jotain hänen toiselle tytölleen tuntui hirveän korkealta.  Totesin että vaihtoehtoja oli minulla nyt tasan kaksi: joko teen jotain aivan suoraan ohjeen mukaan ja valmiilla kaavalla, tai sitten otan härkää sarvista ja lähden muokkaamaan kaavoja oikein urakalla. Lopulta pitkän mietinnän jälkeen päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja  toivoin sitten vain parasta. 

Päätin tehdä kolmivuotiaalle tytölle pehmoisen neuloshupparin sekä collarihousut. 

Housuissa meleerattu hatmaa jc löytyi Eurokankaasta, vaaleanpunainen on puolestaan Noshin jc:ta. Koko on 98 ja kaavan pohjana on Ottobren Saimi (1/09).

Housujen juju löytyy sivuun tehdyistä taskuista: sivusaumattomaan kaavaan piirsin keskelle siis osion, jonka leikkasin irti. Tämän jälkeen pidensin irtileikattua kaitaletta reilusti. Taitoin kaitaleen osittain Ylhäältä kolminkerroin, jolloin muodostui tasku. kangasta leikatessa sitten lisäsin kiilamaisesti leveyttä kaitaleen taskuosaan: taskun pohjan leveys pysyi ennallaan, mutta taskunsuusta tuli leveämpi. Sitten vielä leikkelin rusetin harmaasta jc:sta, neulasin kaikki kerrokset yhteen ja ompelin sivukaitaleen paikoilleen.

Hiukan olisi ehkä voinut rusettiosa olaa leveämpi, mutta tyytyväinen housuihin olen.

Neuloshupparin idea syntyi Eurokankaassa löydessä. Tämä unelman pehmoinen, nurjalta harjattu neulos vain huusi haluavansa tähän projektiin. Kaavana takissa on OBn organic star -trikoohuppari.

Pitkään mietin laitanko taskun kumpaankin etukappaleeseen vai vain toiseen. Yksi tuntui lopulta olevan tarpeeksi. Rusetti syntyi tällä kertaa mustasta velourista.

Toinen paketti matkasi 5-vuotiaalle pojalle, jonka lempiväri oli musta ja lempparijuttuja turtlesit sekä ninjagot. Hirveän kauaa ei tätä tarvinnut miettiä....

Housut päätin tehdä samalla kaavalla. Rusetit vain jäivät pois ja EKn meleerattu jc sai kaverikseen Noshin grafiitin jc:n

Näissä näkyy tuo taskun muoto paremmin.

Housujen kaveriksi tein sitten hupparin Ninjago-teemalla. Kaavana Ottobren Bubo-bubo (4/11), kankaana Noshin grafiitin värinen jc.

Tässä se juttu on ihan hupun yläosaan asti ulottuva vetoketju! Kun huppu on kiinni, katoavat pojan omat kasvot näkyvistä ja tilalle tulevat lego-ninjan naamioituneet kasvot. Vaarana tosin tällöin on seiniä päin kävely...

Selästä löytyy tultasyöksevä lohikäärme

tätä oli ihan huippuhauska tehdä ja pakko kai on omalle pojallekin jotain vastaavaa tehdä...

Meillr kotiutui siis myös kaksi pakettia. Ensimmäinen juniorille ja toinen isoveljelle.

Juniorille body, housut ja tumput aivan upeissa väreissä.

Näistä kiitos Marjaanalle, juuri sopivat ja aivan ihanat!

Isoveikka sai lämpöisen pipon Pommin kuvalla, "ihan mielettömän siistin" paidan, sekä  upeat jc-housut. Meni neljä päivää ennen kuin herra suostui ottamaan nämä pois päältään, eli suuri kiitos Annille!