Salaisia syysystäviä...

Jälleen osallustuin ompeluryhmän salaiseen ystäväompeluun. Tällä kertaa uskaltauduin mukaan kahdella paketilla, ajatuksena, että meilläkin kumpikin poika oman pakettinsa saisi.
Niinpä eräänä päivänä sähköpostissa odotti kaksi nimeä, ja tietoja pakettien saajista. Miltei rupesi huimaamaan kun kohteeni nimet luin, sen verran  alkoi ramppikuume nostaa päätään. Ainahan se jännittävää on lähteä tekemään vaatteita täysin vieraalle ihmiselle, mutta tällä kertaa jännitys nousi entisestään. Toisen pakettini saaja oli nimittäin toinen Mallikelpoinen-blogin pitäjistä, Emmi....

Emmi on aivan käsittämättömän hyvä kaavoittaja. Sellainen ihminen,  joka tuntuu tekevän kaavat mihinkä tahansa vaatekappaleeseen ja ainakin näennäisesti ilman sen suurempia ongelmia. Ompelukset ovat aivan mielettömiä ja ajatuksella tehtyjä. Niinpä kynnys tehdä jotain hänen toiselle tytölleen tuntui hirveän korkealta.  Totesin että vaihtoehtoja oli minulla nyt tasan kaksi: joko teen jotain aivan suoraan ohjeen mukaan ja valmiilla kaavalla, tai sitten otan härkää sarvista ja lähden muokkaamaan kaavoja oikein urakalla. Lopulta pitkän mietinnän jälkeen päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja  toivoin sitten vain parasta. 

Päätin tehdä kolmivuotiaalle tytölle pehmoisen neuloshupparin sekä collarihousut. 

Housuissa meleerattu hatmaa jc löytyi Eurokankaasta, vaaleanpunainen on puolestaan Noshin jc:ta. Koko on 98 ja kaavan pohjana on Ottobren Saimi (1/09).

Housujen juju löytyy sivuun tehdyistä taskuista: sivusaumattomaan kaavaan piirsin keskelle siis osion, jonka leikkasin irti. Tämän jälkeen pidensin irtileikattua kaitaletta reilusti. Taitoin kaitaleen osittain Ylhäältä kolminkerroin, jolloin muodostui tasku. kangasta leikatessa sitten lisäsin kiilamaisesti leveyttä kaitaleen taskuosaan: taskun pohjan leveys pysyi ennallaan, mutta taskunsuusta tuli leveämpi. Sitten vielä leikkelin rusetin harmaasta jc:sta, neulasin kaikki kerrokset yhteen ja ompelin sivukaitaleen paikoilleen.

Hiukan olisi ehkä voinut rusettiosa olaa leveämpi, mutta tyytyväinen housuihin olen.

Neuloshupparin idea syntyi Eurokankaassa löydessä. Tämä unelman pehmoinen, nurjalta harjattu neulos vain huusi haluavansa tähän projektiin. Kaavana takissa on OBn organic star -trikoohuppari.

Pitkään mietin laitanko taskun kumpaankin etukappaleeseen vai vain toiseen. Yksi tuntui lopulta olevan tarpeeksi. Rusetti syntyi tällä kertaa mustasta velourista.

Toinen paketti matkasi 5-vuotiaalle pojalle, jonka lempiväri oli musta ja lempparijuttuja turtlesit sekä ninjagot. Hirveän kauaa ei tätä tarvinnut miettiä....

Housut päätin tehdä samalla kaavalla. Rusetit vain jäivät pois ja EKn meleerattu jc sai kaverikseen Noshin grafiitin jc:n

Näissä näkyy tuo taskun muoto paremmin.

Housujen kaveriksi tein sitten hupparin Ninjago-teemalla. Kaavana Ottobren Bubo-bubo (4/11), kankaana Noshin grafiitin värinen jc.

Tässä se juttu on ihan hupun yläosaan asti ulottuva vetoketju! Kun huppu on kiinni, katoavat pojan omat kasvot näkyvistä ja tilalle tulevat lego-ninjan naamioituneet kasvot. Vaarana tosin tällöin on seiniä päin kävely...

Selästä löytyy tultasyöksevä lohikäärme

tätä oli ihan huippuhauska tehdä ja pakko kai on omalle pojallekin jotain vastaavaa tehdä...

Meillr kotiutui siis myös kaksi pakettia. Ensimmäinen juniorille ja toinen isoveljelle.

Juniorille body, housut ja tumput aivan upeissa väreissä.

Näistä kiitos Marjaanalle, juuri sopivat ja aivan ihanat!

Isoveikka sai lämpöisen pipon Pommin kuvalla, "ihan mielettömän siistin" paidan, sekä  upeat jc-housut. Meni neljä päivää ennen kuin herra suostui ottamaan nämä pois päältään, eli suuri kiitos Annille!

Dancing in the rain...

Olen keski-ikäinen.

Tuo ajatus ajoi itsensä läpi tänään kun katselin viimeisintä valmistunutta ompelustani. En ole koskaan pitänyt marimekosta. En vaatteiden mallista, en kuoseista, en astioista. Enkä voi sietää mariskoolin muotoilua... Ihmettelin mitä kummaa äitini ja hänen ystävättärensä oikein näkivät unikossa. Keski-ikäisten juttuja, totesin...

Vaan kuinkas kävikään? En edelleenkään arvosta marimekon vaatemallistoja, enkä edelleenkään huolisi mariskoolia hyllyyni. Mutta viimeisen vuoden aikana olen huomannut että kankaiden kuoseista on löytynyt yllätyksiä... ja kun tuohon alle 5min ajomatkan päähänkin avattiin "vintti" niin kuosit ovat käyneet kovin tutuiksi...

Syksy saapuu ja tuo sateet tullessaan. Jo pitkään olen miettinyt, että pitäisi hommata joku kiva sadetakki itselle. Mutta kun sen pitäisi olla myös ei-sadetakin oloinen. Ei siis muuta kuin tekemään itse.

Kaavana Suuri Käsityö -lehden sadetakkikaava (3/2010) muutamalla muokkauksella: tein takkiin hiukan enemmän vyötäröä, hihoihin valekäännökset suihin, vyön lenkkeineen ja taskutkin muuttuivat. Lisäksi vuoritin takin ihan kauttaaltaan.

Aikaa takin tekeminen kyllä vei, lähinnä koska päätin teipata kaikki saumat. Melkoista piiperrystä ja kun osa saumoista oli kaareviakin niin välillä sai olla tosi tarkkana.

Kankaat ovat molemmat Marimekkoa. Päällikankaana oleva kerni ei koskaan ole myyntikangastuotannossa ollut lainkaan, vaan kyse on ompelimon ylijäämästä. Ilmeisesti tästä on jonkinlaisia laukkuja ainakin tehty. Kuosin nimeä en tiedä, muistuttaa sekä siirtolapuutarhaa että kurjenpolvea, mutta kumpikaan niistä tämä ei ole. Vuorina on miniunikkopuuvillaa luumun värisellä pohjalla.

Ei tämä nyt ainakaan omaan silmään ihan perinteiseltä sadetakilta näytä, joten tyytyväinen olen.

Taskut on isommat ja erimuotoiset kuin alkuperäisessä kaavassa. Lisäksi siirsin ne lähemmäs sivusaumaa.

Nyt saa syyssateet alkaa!

Medaljonkia

Jo useampi viikko sitten osallistuin jälleen Neenuskan kanssa yhteistyössä järjestettyyn ompeluryhmän ylläriveiviin. Tuolloin paketista paljastui vaaleanpunaista medaljonkikangasta kera harmaan resorin. Kangas ei ollenkaan omalta tuntunut, mutta koska perheen muu jäsenistö on miespuolista, en mullekaan kangasta oikein osannut ajatella. Niinpä päätin kokeilla uutta kaavaa, joka sekään ei ihan omalta tuntunut...

Näistä materiaaleista lähdettiin liikkeelle: vaaleanpuna-harmaata medaljonkitrikoota, harmaata trikoota sekä harmaata resoria.

Ja tällainen tuli: kaava on burdalta ns solmutopin kaava.

Holkkihihat ja etukappaleen alaosa on toisesta reunasta kaksinkertainen (vasen puoli siis ei on kiinni vain sivusaumasta)

Takakappale on yksivärinen

jatkossa tarkoitus olisi tehdä etukappaleen alle lisäkaitale rintamukseen resorista. Tällaisena toppi kun on hieman liian antava...

Boo!

Keväällä tein pojille kummitussetit Sari Ahokaisen Boo!  -kankaasta. Jo silloin mietin että haluaisin kankaasta jotain itsellenikin. Ajatus ei jättänyt rauhaan, joten ei siis auttanut muu kuin kangas tunikaksi muuttaa.

Vanha tuttu kaava, miw siis muokattuna valekietaisumalliseksi. Helmaan laitoin tiukan resorin, ja tunikaa voikin käyttää kaldella eri tavalla: joko niin, että resori on näkyvissä, jolloin helma ulottuu polviin,

Tai sitten resori ylös taitettuna, jolloin helma on lyhyempi mutta samalla hiukan eri mallinen.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tästä tuli aika ihana! Hyvin sopii kuosi aikuisenkin vaatteeseen.

taskukin löytyy toisesta sivusta.

Siilit kotikoloa etsimässä

Olipa kerran perjantai ja yllätysveivi. Perjantaina paketin kätköistä lyllersi suloinen siiliperhe, joka tuhisi ja kertoi etsivänsä sopivaa ja kodikas talvipesäpaikkaa itselleen. Syksyn illat viilenevät nopeasti,  joten eihän perhettä voinut ulos kylmään jättää.

Kangaskaapin kätköistä eteen ilmestyi pehmoisia mustikanvarpuja velouriin liittyneinä, sekä omenanvihreää resoria. Niistä aineksista lähdettiin talvipesää siileille rakentamaan.

Arkkitehtuurisesti suoraan miellyttävää mallia ei siilien pesäksi löytynyt, joten päädyin yhdiatämään vaikutteita kahdesta eri valmiskohteesta: Frozen meadow sekä Huntsman (molemmat OB 6/12). Kooksi pesälle tuli 86.

Joku  oli kuitenkin ehtinyt jo sen verran käydä mustikoita keräämässä, että aivan kokonaan ei pesää niistä pystynyt rakentamaan. Niinpä lisätilaa jouduttiin hakemaan toisaalta, ruskeasta maasta.

Sinne muuttivat siilit, talvehtimaan kauttaaltaan vuoritetun velourtakin sisälle!

Savaliskon hyökkäys

Jokin aika sitten ompeluryhmässä pidettiin pieni kilpailu,  jonka teema oli varsin yksinkertainen: ompelukseen oli sisällytettävä sana SaVa (saumanvara) jollain tavalla.

Hetki mietintää ja lopputulos näytti sitten tältä.

 

Itselle siis tunika miwistä jälleen muokaten.

Helman tein pussittavaksi ja takaa hiukan pitemmäksi kuin edestä.

Vyötäröllä Kiertää framilon ympäri asti.

ja helmassa kiipeilee silityskalvoilla toteutettu lisko. Sava-teksti löytyy kätkeytyneenä liskon selän kuvioinnista.

Syksyä kohti kontaten

Eräänä perjantaina veivattiin jälleen ja aiheeksi annetyiin tuolla kertaa ulkoiluvaate. Syksy siis lähenee ja on aika kaivaa pipoa ja haalaria jälleen käyttöön. Jo viime keväänä ostin softshell-kangasta juniorin haalaria varten, mutta haalari jäi tekemättä.  Nyt sai loistavan syyn hyökätä kankaan kimppuun.

Kaavana on Ottobren jumpsuit-kaava, jossa lähinnä hupun mallia muokkasin.

kankaan päällipuoli on oranssi ja fleecepuoli tumman lila, joten päädyin raikastamaan haalarin turkoosin sinisillä resorireilla ja tikkauksilla.

Selkään tein resorille tikatun lentokoneen.

Sopiva tuli ja heti pääsi käyttöön.